blank

 

blank





blankblank
 

Marita Koivunen

3. sunnuntai paastonaikana

19.03.2017

 

Saarna 3.su paastonaikana 2017 

Saarnatekstinä päivän psalmista 25: Minun silmäni katsovat alati Herraan, 
hän päästää jalkani ansasta.
    /Marita Koivunen.

 

Tämän evankeliumikohdan Johannes 12: 37-43 jälkeen voi kyllä hyvin todeta, että eipä juuri mitään uutta auringon alla, sillä näin voi valitettavasti hyvin usein sanoa tänäänkin. Kuka vielä uskoo Jeesukseen? Toki 2000vuoden ajan on evankeliumia viety eteenpäin ja on se paljon synnyttänyt uskoa ihmisten sydämessä ympäri maailmaa. Mutta vielä työ jatkuu. 

 

Tämän pyhä nimi on Oculi eli minun silmäni. EliPsalmin 25 sana: Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää jalkani ansasta. 

Meillä ihmisillä on tapana kysellä toisiltamme, että mikä on sinun mottosi elämässä, mikä on sinun tärkein ohjenuorasi. Tässäpä on hyvä motto. Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää jalkani ansasta.

Elämässä pitää olla jokin tavoite, jokin kiintopiste, jokin punainen lanka, jonka mukaan elää ja toimii. Sen kiintopisteen pitää olla luotettava ja sellainen mikä pysyy samana, mikä ei vaihdu ja muutu olosuhteiden myötäMinun silmäni katsovat alati Herraan sillä hän päästää jalkani ansasta.

 

Tämän pyhän virret ja laulut kertovat tavalla tai toisella Herraan katsomisesta tai että hän katsoo meihinAlkuvirressä 373 pyysimme, että Jeesus kuulisi rukouksemme ja huutomme, meidän jotka olemme tulleet hänen jalkojensa juureen. Synnintunnustusvirsi 288 sanooSilmäisi eteen Jeesus tuon sydämeni syyllisen…

Vastausmusiikkilaulussa: ”Nostan katseen itsestäni Vapahtajaan hiljaiseen.”

tai ehtoollisen aikana ”Nostamme silmämme Jeesuksen puoleen…

Päivän virressä 301 ”Kirkasta oi, Kristus, meillepyydämme että Jeesus kirkastaisi armonsa meille, katsoisi meihin. 

Pelkkä katse kertoo jo paljon. Se voi lohduttaa, se voi masentaa. Pelkällä katseella saamme paljon aikaan. Hyvää tai pahaa. Niin paljon tunteita ja sisältöä ja merkitystä voimme ladata katseeseen. Silmät ovat sielun peili.

 

Vanha tarina kertoo miehestä, joka oli vakavasti sairas ja joka ei voinut puhuakaan. Silti hän meni, tai hänet vietiin, joka aamu erään tehtaan portille. Miksi? Hymyilläkseen tehtaaseen töihin menijöille. katsoakseen heitä ystävällisesti. Väsyneet työntekijät kohtasivat aamulla ensimmäisenä tämän heille ystävällisesti hymyilevän ihmisen, jolla ei inhimillisesti katsoen edes ollut mitään syytä hymyyn saati sitten, että hänellä olisi voimia ajatella muiden ihmisten hyvinvointia.

Tehtaan työntekijät saivat voimaa ja lohtua tästä heille hymyilevästä sairaasta miehestä. Sitten kävi niin että eräänä aamuna mies ei enää ollutkaan tehtaan portilla hymyilemässä työntekijöille. Mies oli kuollut. Se oli tehtaan työntekijöille suuri muutos ja iso menetys. He kaipasivat tätä heidän aamunsa valoisammaksi muuttanutta miestä.

Jos voi toisen ihmisen katse lohduttaa niin kuinka paljon enemmän vielä Jeesuksen katse! Loppiaisvirressä 43sanotaan Jeesuksen katseesta niin lohdullisesti: On katseesi Jeesus laupias, ilon paiste autuas, kajastustaivaallinen. Näin katsoit minuun kasteessa, valaisit taivaan valolla soit lahjan ihmeellisen.

 

Jeesuksen katse pelasti Pietarin, kun hän oli kieltänyt Jeesuksen, Jeesuksen katse armahti syntisen naisen fariseuksen kodissa ja Jeesuksen katse lohdutti ryöväriä ristinpuulla. Luokseen tulevaa Jeesus ei koskaan aja pois, katuvaa ei Jeesus katso tuomiten. 

Mutta kyllä Raamattu kertoo kuinka Jeesuksen silmät välillä vihastakin leimusivat: Markus 3: Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta. Ja oli hänen silmissään varmasti silloinkin paloa, kun hän ajoi temppelistä ostajat ja myyjät ulos ja kaatoi kumoon kyyhkysten myyjien pöytiä. 

Ei Jeesus ollut nössö. Ei todellakaan. Hän kaikkein viimeksi on nössö ja nahjusmainen hempeilijä, joo joo-mies.

 

Heikkoja, ja kaipaavia ja sairaita ja itsensä tuominneita ja kaikkeen väsyneitä Jeesus kyllä kohtelee lempeästi ja armahtavasti, varoen ja rakkaudella.

Mutta ylimielisiä ja ylpeitä, niitä jotka ovat omasta mielestään muita parempia tai jo omasta mielestään täydelliseksi tulleita hän vähän joutuu pudottelemaan alas.

Niitä, jotka eivät usko Jeesukseen, Jeesus katsoo murheellisina heitä suuresti rakastaen heitä ja kutsuen ja pyytäen luokseen, yhteyteensä, seuraajakseen

 

Niin, kuka sitten kehenkin ryhmään kuuluu, se on täysin Jumalan asia arvioida. Kyllä nämä olotilat vaihtelevat myös jokaisen ihmisen sydämessä; välillä tunnemme olomme hyvinkin vahvaksi ja hurskaaksi, ja alamme ajatella, että kyllä se Jumala on minuun nyt varmasti tyytyväinen, kun näin hyvin olen elänyt.

Välillä taas saatamme kulkea hyvinkin syvällä uskoen ja hyvinkin vahvasti tuntien ettei minussa ole mitään hyvää

Mutta: molemmissa tilanteissa : Minun silmäni katsovat Herraan, sillä hän päästää jalkani ansasta. 

 

Kun me säilytämme katseemme Jeesuksessa, meillä säilyy raamatullinen ja sanoisin, että positiivisrealistinen kuva itsestämme. Emme erehdy luulemaan itsestämme väärällä tavalla liikoja eli että emme tule ylpeäksi ja omahyväiseksi ja itseriittoiseksi Jumalan armoon nähden ja emme ala salaa uskomaan että kyllä tässä nyt hyvin pärjätään ilman anteeksiantamusta.

Mutta toisaalta silloin emme myöskään vajoa epätoivoon niin syvälle, että luulisimme että en enää Jeesuksellekaan kelpaa vaan voimme silloinkin sanoa, ehkä heikolla mutta kuitenkin rohkealla tavalla: Minun silmäni katsovat Herraan, hän päästää jalkani ansasta.

 

Nimenomaan tämä tällainen kaksinainen tilanne kuvattiin tämän pyhän Uuden testamentin tekstissä: Ilmestyskirja 3: 14-19: 

Laodikean srk saa kuulla enkeliltä Jumalan varoituksen: Sinä kerskut, että olet rikas etkä tarvitse enää mitään.Mutta kuitenkin olet surkea, köyhä ja alaston.

Hui, onpa pahasti sanottu! Eikö nyt jotain pitäisi ihmisellä olla annettavana Jumalalle: sehän on huono juttu jos ihan kurjaksi ja köyhäksi ja alastomaksi todetaan, Vai onko näin? Ei sittenkään! Vaan oikeastaan ihan päinvastoin. Taas kerran Jumalan maailmassa asiat kääntyvät toisinpäin.

 

Ei tarvitse pelätä, kun huomaa olevansa aivan vajavainen ja puutteellinen Jumalan edessä. Ei tarvitse kauhistua,kun huomaa että on tehnyt vääriä valintoja ja asioita, kun huomaa olevansa syntinen ja kurja.

Sen huomaaminen onkin hyvä asia ja se on uuden alku. Se on armoa ja jopa edellytys sille, että Jumala voi tehdä meidät rikkaaksi. Jumala juuri nimenomaan toivoo, että uskallamme myöntää, että kyllä, olen kurja ja köyhä ja rikkonut olen ja tarvitsen anteeksiantamusta aina uudestaan.

 

Sillä jos olemme jo kylläisiä, niin eihän Jumala voi jo valmiiksi kylläisiä ruokkia. 

Jos olemme omasta mielestämme jo kyllin onnistuneet Jumalan käskyjä noudattamaan niin emme tarvitse anteeksiantamusta.

 

Uskallammeko olla nälkäisiä Jumalan armolle ja hänen sanalleenUskallammeko olla aivan tyhjiä ja kaipaavia Jumalan edessä?

Uskallammeko sanoa, että ellet sinä Jeesus olekaan se mikä sanot olevasi, Jumalan Poika, syntien sovittaja ja iankaikkisen elämän antaja, niin sitten on luottamukseni turha.

Jumalalle kiitos, Jeesus on juuri sitä, mitä hän sanoo olevansa. Hän on pahan vallan voittaja, auttajamme, Vapahtajamme. Hän on se, joka myös vie häneen luottavat kerran perille.

Tuo perillepääsyn hetki tulee olemaan ikimuistoinen ja ihmeellinen. Synti on poissa, kärsimys on poissa, uskomme muuttuu näkemiseksi! Näemme Herran kasvoista kasvoihin, hänet johon täällä katsomme uskon silmiin luottaen hänen sanaansa.

Tuo hetki on oleva täynnä iloa ja ihmetystä Että minäkinkö heikko ja vaivainen Jeesukseen uskova pääsen perille! Ei ole uskoni suuri ja vahva, ei elämä loistokasta ja onnistunutta, mutta Jeesus tekee sen minkä on luvannut: vie häneen uskovan kotiin.

Silloin saamme kiittää: Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän todella päästi jalkani ansasta! 

 

Artikkelit (6 viimeisintä)

Saarna 11. su helluntaistaJanne Rauhala - 23.8.2017

Teknisiä ongelmia. Ei nettisaarnaa.Janne Rauhala - 25.6.2017

6. Sunnuntai pääsiäisestäRitva Szarek - 28.5.2017

RukoussunnuntaiJanne Rauhala - 21.5.2017

PääsiäispäivänäMarita Koivunen - 16.4.2017

PitkäperjantainaRitva Szarek - 14.4.2017

Näytä arkisto

blankblank

©  Loimaan seurakunta - Seurakuntapalveluiden virasto Puh. (02) - 776 4400 Fax. (02) - 776 4438  Avoinna ark. 9-13(ei ke) 
Sivuston toteutus Trival Oy