blank

 

blank





blankblank
 

Marita Koivunen

1. Sunnuntai paastonaikana

05.03.2017

Matteus 16: 21-23 Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

    Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Kun Jumala vetää ylpeitä alas, käyttää hän pudotustyössä renkejään: kiusoja, lankeemuksia, ahdistuksia, saatanaa. Mutta kun hän nostaa nöyryytettyjä ylös, hän tekee sen itse. Hän ottaa avuttoman syliin.” Näin kirjoittaa runossaan Erkki Leminen, paljon sisimmässään ahdistusta kokenut julistaja ja runoilija, jo perille päässyt.

 

Kiusaukset, koettelemukset, ahdistuksetne kaikki, ovat siis Lemisen sanoin Jumalan renkejä, apukeinoja, joiden kautta Jumala tekee työtään, kutsuu, puhdistaa, rakastaa, synnyttää jotain uutta. Ja toisaalta ovathan koetukset ja ahdistukset syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa myös jokaisen ihmisen elämään normaalisti kuuluviaasioita. Kukaan ei niiltä välty. Mutta jokaista ihmistä varten Jumala on lähettänyt mitä parhaimman avun; Jeesuksen Vapahtajan. Hän, tällä hetkellä kirkkaudessa hallitseva Kristus on Kuningas, jonka

oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hebr.2:17-18

Sama Erkki Lemisen sanoin: Kristus ei ole pilvissä kohdattavissa. Hän kulkee jalkaisin, ja etsii monttuihin pudonneita.

 

Tänään on kiusausten ja koetusten sunnuntai. Evankeliumitekstissä tulee selvästi esille, miten suuri ero on siinä, miten me ihmiset suhtaudumme kärsimykseen ja miten Jumala siihen suhtautuu.

Me ihmiset tahtoisimme minimoida, mielellään deletoida täysin, kärsimyksen elämästämme. Ihan siksi, koska emme tahtoisi kärsiä millään lailla, Mutta Jumala sallii vaikeuksia, koska katsoo, että sitä kautta voi syntyä hyvääkin, sellaista mitä ei ehkä muuten syntyisi. Ja Jeesus, Vapahtajamme, menee aivan päin kärsimystä.

 

Jeesus kertoo tässä opetuslapsilleen tulevasta kärsimyksestään. Ja niin kuin kuulimme, opetuslapsi Pietarille tuo tieto on liikaa. Hän ei halua kuullakaansellaisesta. Se olisi kaiken loppu, että Jeesuksella tuollainen kohtalo olisi. Ei, Jumala varjelkoon ei!

Voimme varmaan nähdä Pietarissa itsemme. Inhimillinen ymmärryksemme ei voi käsittää ja nähdä, että mistään kärsimyksestä voisi seurata mitään hyvää. Eli tässä Pietari ei uskonut, että Jeesuksen ristinkuolema voisikin olla uuden aikakauden alku, Päinvastoin, sehän on kaiken loppu. Näin Pietari kuuli.

Mutta huomasitko yhden tärkeän asian? Sen, että Pietari kuuli Jeesuksen sanomasta asiasta vain alun, Loppu meni täysin ohi! Pietari jäi ja juuttui siihen, mitä Jeesus kertoi kärsimyksestään. Siksi häneltä meni ohi se mitä Jeesus sanoi sen jälkeen: Hänet surmattaisiin, mutta…!! Mutta hän nousee kuolleista!

Mutta… Pietari ei kuullut sitä, muttaa ja mitä sen jälkeen tapahtuu, hän kuuli vain että Jeesus kuolee ja piste.

Kuitenkin vasta sen mutta- sanan jälkeen tuli se ratkaiseva ja kaiken toisenlaiseksi, valoisaksi muuttava tapahtuma. Mutta… hän nousee kuolleista!!

Tämä jäi Pietarilta kuulematta. Jos hän olisi sen kuullut ja huomannut, hänereaktionsa olisi ollut aivan toisenlainen. 

 

Aina puhuessaan kärsimyksestään, minkä Jeesus teki muutaman kerran, Jeesus mainitsi myös ylösnousemuksen, mutta joka kerta etenkin se jäi kuulematta. Ja todellisuudessa myös Jeesuksen puhe rististä ja kuolemastakin jäi opetuslapsilta sisäistämättä, koska ristinkuoleman jälkeen opetuslapset olivat aivan sekaisin ja pettyneitä, Jeesuksen kuolema tuli heille kuin ihan uutena asiana, suurena pettymyksenä ja kaiken loppuna.

 

Mutta miksi Pietari ei kuullut tuota mutta sanaa ja sen jälkeen tulevaa Jeesuksen sanaa että hän nousee kuolleista? Niin miksi? 

Me voimme kysyä yhtä hyvin sitä itseltämme? Emmekö usein reagoi samoin kuin Pietari? Eikö usein käy niin, että meillekin jää ne negatiiviset ja raskaat asiat paremmin mieleen kuin ne hyvät ja valoisat asiat?

Kun Jeesus siis sanoo: minut surmataan, joudun kärsimään paljon, niin ajatukset säikähtävät ja jäävät tuohon asiaan, eivätkä ne kuule, mitä sen jälkeen sanotaan. 

 

Ja kun omassa elämässä on jokin vaikea asia meneillään, on jokin ahdistus ja vastoinkäyminen niin onko suhtautumisemme niin kuin Pietarilla, että nyt on tämä sairaus, tämä ihmissuhdeongelma, tämä ahdistus, tämä pelko, tämä vastoinkäyminen ja kaikki päättyy tähän. Eli näemme asian niin, että näiden vaikeiden asioiden jälkeen tulee piste ja päätös ja umpikuja.

Olemmeko niin kuin Pietari, että meiltä jää kuulematta se Jumalan lausuma mutta….Mutta hän nousee kuolleista. Nyt on ahdistus mutta Jumala voi kääntää ahdistuksemme voitoksi! Nyt on surua ja huolta mutta hän voi muuttaa surun vielä iloksi! Nyt minä epäonnistuin, tein väärin mutta hän voi kääntää virheemmekin, syntimmekin siunaukseksi. Olen rukoillut ja rukoillut ilman vastausta mutta vielä Jumala vastaa ja auttaa!

 

Eli Jeesukseen turvaavalla ei ahdistuksen ja surun ja kärsimyksen jälkeen koskaan tule umpikuja ja piste,vaan Jeesukseen katsova saa aina kuulla sen mutta-sanan…

Tämä toivo perustuu Jeesuksen ylösnousemukseen. Hänet surmattiin mutta hän nousi kuolleista! Juuri siksi Jeesukseen uskovina meillä on aina toivon näköala!

Älä siis joudu epätoivoon silloin kun sinulla on vaikeaa. Älä luovu toivo, kun sinua ahdistaa, kun oma syntisyys saa joskus melkein hulluuden partaalle, kun samat asiat aina uudestaan kiusaavat, kun joku asia ei muutu, vaikka olet vuosia rukoillut ja pyytänyt jne. 

Ahdistus elämässäsi ei siis pääty pisteeseen, siihen tulee vielä se Jumalan antama mutta… Ja jos joskus putoatkinjonnekin ahdistuksen monttuihin niin muista, että sielläkin ja juuri siellä Jeesus on: hänhän kulkee jalkaisin ja etsii monttuihin pudonneita. 

 

Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän, joka käveli vetten päällä, tyynnytti myrskyn, hän joka paransi sairaita ja herätti kuolleita, hän voi yhä tehdä niin. meidän elämässämme. 

Hän tekee synnistä kuolleen sisimpämme eläväksi anteeksiannollaan. Hän on kantanut sairautemme ja syntimme ristille; ne eivät voi meitä hänestä erottaaJa vaikka vaikeudet eivät poistuisi, Jeesus on kanssamme ja voi tyynnyttää ahdistuksen myrskyt meidän elämässämme yhdellä sanallaan ja lahjoittaa sydämeemme rauhan, joka ei riipu olosuhteista

Mutta! Mutta on Jumalan lupaus! Se on tämän evankeliumin tärkein sana.

 

Ja voisi myös kääntää asian niin, että Jeesus nousi kuolleista, mutta sitä ennen hänen oli kärsittävä ja kuoltava. Sillä Jeesuksen kärsimyksestä maailma sai uuden mahdollisuuden.

Jeesus myös lupaa että häneen uskovalla kaikki ahdistukset ja kärsimykset tulevat kerran päättymään.Nimittäin taivaassa. Virressä 621 sanotaan: taivaassa ei myrsky pauhaa eikä synti turmele, täyttä autuutta ja rauhaa siellä aina nautimme.

 

Artikkelit (6 viimeisintä)

Teknisiä ongelmia. Ei nettisaarnaa.Janne Rauhala - 25.6.2017

6. Sunnuntai pääsiäisestäRitva Szarek - 28.5.2017

RukoussunnuntaiJanne Rauhala - 21.5.2017

PääsiäispäivänäMarita Koivunen - 16.4.2017

PitkäperjantainaRitva Szarek - 14.4.2017

3. sunnuntai paastonaikanaMarita Koivunen - 19.3.2017

Näytä arkisto

blankblank

©  Loimaan seurakunta - Seurakuntapalveluiden virasto Puh. (02) - 776 4400 Fax. (02) - 776 4438  Avoinna ark. 9-13(ei ke) 
Sivuston toteutus Trival Oy