blank

 

blank





blankblank
 

Marita Koivunen

Pääsiäispäivänä

16.04.2017

Elämäni rennoin pääsiäinen?

Pari viikkoa sitten postilaatikkoon tuli eräs lehti, jossa oli isolla tekstillä otsikko, joka hyppäsi silmille:  ”Elämäsi rennoin pääsiäinen.” Ohoh. Kiinnostus heräsi heti. ELÄMÄSI rennoin pääsiäinen? Sellainenko siinä jutussa luvataan? Kerrotaanko siinä sitten, miten saat elämäsi rennoimman pääsiäisen? Ja mikä on jutun kirjoittajan käsitys rennosta, saati elämäsi rennoimmasta pääsiäisestä? Ja pitääkö pääsiäisen sitten ylipäätään olla rento? Mutta että elämäsi rennoin pääsiäinen? No tuo otsikko tietysti sai katsomaan mitä jutussa sanotaan. No, koska kyse oli ruokalehdestä niin se juttuhan liittyi ruokaan ja ruuanvalmistukseen. Sisäsivuilla otsikko oli kuitenkin yhtä mielenkiintoinen ja inspiroiva: ”Leppoisan pääsiäisen kaava.” Hm, mielenkiintoista pohtia että mikä olisi leppoisan pääsiäisen kaava.    Mutta miten tämän ajan kiireinen ja usein stressaantunut ihminen ihan todella voisi viettää elämän rennoimman pääsiäisen? Tai voiko se ylipäätään olla oikea tavoite kristityllä kun ajattelemme mistä pääsiäisen vietossa ja sen syyssä on kysymys? Ja mikä voisi ihan oikeasti olla leppoisan pääsiäisen kaava?   Niin, se mistä kristillinen pääsiäisen vietto alkoi, se mitä’ Jeesus joutui kokemaan, oli tietysti kaikkea muuta kuin rentoa ja leppoisaa. Palmusunnuntaista alkanut piinaviikko, hiljainen viikko, kärsimysviikko, suuri viikko eteni, Jeesuksen kärsimys syveni ja Jeesuksen Jumalan Pojan maanpäällinen elämänsä ihmisenä päättyi ristillä, kun hän antoi henkensä. Sitten Jeesus haudattiin, ja niin hän pyhitti hautamme leposijaksi, Mutta tästä alkoi Jumalan näytös, ja voittokulku. Sitä ainutlaatuista hetkeä, kun Jumala, taivaallinen Isä herättää Poikansa kuolemanunesta, ei kukaan ihminen ole ollut näkemässä. Olisipa vain ollut vaikkapa valvontakamera sisällä haudalla. Sellaisia olisi ilman muuta käytetty Jeesuksen vartiointiin, jos sellaisia olisi silloin ollut. Mutta ei ollut, vartioimisessa, mikä sinänsä oli aivan turhaa, ylipappien piti tyytyä sotilaisiin haudan ulkopuolella. Voi, Se hetki on ollut ihmeellinen. Se hetki on ollut itse Jumalallekin suuri hetki, kun hän nostaa eloon Poikansa Jeesuksen, jonka hän antoi ristinkuolemaan.   Nyt kaikki se vaikea on ohitse: elämä voitti, Valkeus voitti, rakkaus voitti, tästä hetkestä eteenpäin taivas on auki kaikille niille, jotka uskovat Jeesukseen. Sovitus on tapahtunut: Jeesus teki sen mikä hänen pitikin tehdä, Jumala teki sen minkä oli luvannut: herätti Jeesuksen kuolleista! Vielä olisi 40 pv ja sitten Jeesus lähtisi kotiin! Kotiin takaisin, kotiin Isän luo taivaaseen! Sinne mistä hän tänne maailmaan oli tullut. Nyt kaikki se oli tehty, pian on kotiin lähdön aika. Mutta ennen sitä Jeesuksen piti vielä vakuuttaa opetuslapset ja ystävät siitä että hän elää- Jeesus tulisi tapaamaan heitä 40pv aikana.  Mutta nyt, nyt oli vasta 3.päivän aamu. Tuosta järkyttävästä ristinkuoleman päivästä oli vasta pari päivää. Kaikki se oli piirtynyt opetuslasten mieleen painajaismaisena tapahtumana, kauheina kuvina. Kaikki oli niin epätodellista. Maria on ensimmäinen, joka menee haudalle, heti kun mahdollista, aamuvarhaisella, kun oli vielä pimeää. Ja Maria näkee että kivi on pois. Näkee että hauta on tyhjä. Evankelista Johannes ei kerro että hän olisi mennyt katsomaan hautaan lähemmin, ehkä häntä pelottikin, olihan vielä lähes pimeääkin.   Haudalta Maria lähtee Simon Pietarin ja Johanneksen luo kertomaan että Jeesusta ei ole haudassa. Huomionarvoista on, että se :että hauta on tyhjä ei aiheuta mitään muita ajatuksia Mariassa kuin sen että Jeesus on viety jonnekin, joku on ottanut Jeesuksen pois haudasta eikä nyt tiedetä minne hänet on pantu. Oikeampi kysymys olisi kuitenkin ollut: ei että ovat ottaneet hänet pois vaan että, minneköhän Jeesus on nyt mennyt??   Maria sai liikettä aikaan surullisissa opetuslapsissa. He lähtevät juosten paikalle. He siis näkevät kivi on pois, ruumista ei ole siellä, vain tyhjät käärinliinat. Mitä siitä pitäisi ajatella? Jos Jeesuksen ruumis olisi viety pois, se on viety ilman käärinliinoja. Haudasta löytyneistä käärinliinoissa oli kuitenkin se erikoista, että ne olivat samassa asennossa kuin mihin ne oli perjantaina Jeesuksen ympärille laitettu. Kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, Lasarus tuli käärinliinoissa pois haudasta ja hänet piti auttaa niistä pois. Mutta Jeesuksen kuolleista nousemisessa oli kysymys vielä suuremmasta asiasta kuin Lasaruksen kuolleista herättämisessä. Jeesuksen ruumis oli nyt ylösnousemusruumis, ja Jeesus pystyi tulemaan ovien läpi ja haudan läpi ja poistumaan käärinliinoista ilman että niitä tarvitsi avata, Käärinliinojen näkeminen ja katsominen sai aikaan sen että ainakin opetuslapsi Johannes uskoi. Kuitenkaan todetaan että vielä he eivät ymmärtäneet että Jeesus oli noussut kuolleista. he eivät ymmärtäneet mistä tässä oli kysymys. Sen ymmärtämisen aika tuli myöhemmin.   Tämän haudalla käynnin jälkeen todetaan arkisesti, että opetuslapset lähtivät majapaikkaansa. Kylläpä heillä oli nyt mietittävää, Enää tosin suru ja epätoivo ja järkytys ei ollut päällimmäinen tunne niin kuin menneet 2 päivää. Mutta ei vielä ollut totta ilokaan. Vaan joku sellainen epämääräinen välimuoto: hämmennys, epävarmuus, ihmettely, kysely: mistä ihmeestä tässä on oikein kysymys! Niin, kyse oli juuri siitä, että ihmeestä tässä oli kysymys! Evankeliumi jatkuu tämän jälkeen sitten niin että haudalla Maria saa kohdata Jeesuksen, nähdä hänet, tunnistaa hänet. Ja jo samana päivänä illalla Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen!   Jeesus siis tahtoo auttaa meidät iloon hänessä. Mutta niin kuin tässäkin opetuslasten kohdalla, ilon löytymiseen voi mennä aikaa. Tänä pääsiäisaamuna ei opetuslapsilla ollut ilo vielä se päivän tunne, naamahymiö ei olisi ollut naurava naama, vaan se olisi varmaan ymmyrkäiset silmät ja ihmettelevä suu: mitä on tapahtunut? Voiko ilon löytää? Toiset ovat perusluonteeltaan iloisempia ja se vaikuttaa uskonelämässäkin, Toisten voi olla vaikeampi päästä ilon tunteisiin kiinni, kokea niitä sydämessään syvällä. Erkki Leminen sanoo: ilossanikin on surua mukana. On myös sanottu että moni suomalainen ei välttämättä ilmaise tunteitaan kovin näkyvästi: vaikka olisi hyvinkin iloinen ja onnellinen, saattaa näyttää vakavalta. Mutta ei ilon tarvitsekaan näkyä kaikilla samalla lailla, tai näkyä ulospäin tyypillisellä tavalla,ei kaikkien tarvitse pomppia ja kiljahdella ja taputtaa käsisään jne:: ilo Herrassa ilmenee myös sisäisenä rauhana ja lepona Herrassa mikä näkyy esim rakkautena lähimmäisiin ja siinä että ihmisen on hyvä olla itsensä ja samalla toisten kanssa.   Mutta mikä sai opetuslapsilla aikaan ilon? Mikä sai heidät siirtymään epävarmuudesta varmuuteen, hämmennyksestä iloitsemiseen? Ilon sai aikaan kun he varmistuivat että Jeesus elää! Ja Tämä ylösnousemusilo on jotain paljon syvempää iloa, kuin mitä aiemmin opetuslapsilla oli ollut. Tästä Jeesus oli heille puhunut: vielä te näette minut ja te tulette iloitsemaan. Vasta nyt kohdatessaan ylösnousseen Jeesuksen opetuslapsilla oli Jeesuksesta oikea kuva, vasta nähdessään Jeesuksen he todella käsittivät hänen olevan Jumalan Poika.   Rakkaat ystävät, Jeesuksen voitto kuolleista on meidän uskomme ja meidän ilomme pohja ja perusta.  Ja ilolla on monta nimeä. Ilon toinen nimi on turvallisuudentunne Jumalassa, se on tietoa johdatuksesta ja Jumalan huolenpidosta. Se on tietoa ja luottamusta siihen että miten lopulta käykin, niin hyvin käy, kun Jeesus on kanssani. Se on tietoa että olen Jeesukselle rakas ja kallis ja että hän ei koskaan hylkää eikä jätä ja hän vie minua kotitietä taivaaseen.   Tältä pohjalta on todellakin mahdollista viettää elämän rennoin pääsiäinen, kun tietää että on rauha Jumalan kanssa ja uskossa Jeesukseen matkalla taivaan kotiin. Ja kun tietää että Ei tarvitse murehtia, pelätä, Jeesus on aina kanssamme. Tämä, tämä jos mikä on leppoisan pääsiäisenvieton kaava. Että tietää voi luottaa täysin Herraan, eikä tarvitse enää kantaa sitä syntien taakkaa mikä on jo kannettu ja sovitettu, maksettu. Kaikki on tehty, täytetty, Jeesus teki kaikki valmiiksi meitä varten.      

Artikkelit (6 viimeisintä)

19. sunnuntai helluntaistaElina Rouhiainen - 16.10.2017

14. sunnuntai helluntaista: LähimmäinenRitva Szarek - 10.9.2017

Saarna 11. su helluntaistaJanne Rauhala - 23.8.2017

Teknisiä ongelmia. Ei nettisaarnaa.Janne Rauhala - 25.6.2017

6. Sunnuntai pääsiäisestäRitva Szarek - 28.5.2017

RukoussunnuntaiJanne Rauhala - 21.5.2017

Näytä arkisto

blankblank

©  Loimaan seurakunta - Seurakuntapalveluiden virasto Puh. (02) - 776 4400 Fax. (02) - 776 4438  Avoinna ark. 9-13(ei ke) 
Sivuston toteutus Trival Oy